Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mustajuurikeitto ja pannari

Olen täällä ennenkin kertonut, että en  harrasta enää reseptikirjoja /-lappuja!
Kun löydän hyvän ruokareseptin niin tallennan sen tänne blogiin.
Näin resepti löytyy helposti ja kätevää on myös se, että jos on vaikka reissussa niin reseptiin pääsee käsiksi myös tien päältä eikä tarvi harmitella, että siellä se on nyt kotona jonkun vihkon välissä:)

Viikon sisällä olen löytänyt 2 aivan ihanaa reseptiä. Mustajuurikeitto sekä pannukakku.

Tuohon mustajuurikeittoon sain inspiraation jostain lehdestä. Rakastan mustajuurikeittoa, mutta tähän asti olen syönyt sitä vain ravintolassa. Tänään kaupassa sitten yhtäkkiä tuli mieleen tuo resepti. En ole ennen edes törmännyt mustajuureen, mutta kyllä sitä löytyi ihan Cittarin hedelmä-/vihannesosastolta. Lehteä en enää löytänyt, mutta googlaamalla löysin ohjeita, joista sovelsin sitten oman versioni. Ja hyvää oli:) Eli resepti talteen tänne!




Kalamuijan mustajuurikeitto (2 annosta/ 4 alkuruoka-annosta)

-500g mustajuurta
-1 jauhoinen peruna
-1 sipuli
-1 kasvisfondi
-5dl vettä
-n. 1dl kuohukermaa
-valkopippuri
-mustapippuri
-suola

Kattilaan n. 0,5l vettä ja kasvisfondi.
Lisää kasvikset kun vesi kiehuu.
Keitä n. 30 min ja kaada osa keitinliemestä kahvikuppiin.
Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kerma, kiehauta.
Mausta ja lisää keitinlientä jos keitto on liian paksua.

Siinä lehtijutussa oli annoksen päälle laitettu ihanan näköistä yrttiöljyä tilkka. Muistaakseni siinä oli oliiviöljyä, valkosipulia ja rosmariinia keitelty hetki pannulla. Näytti hyvältä ja varmaan maistuisikin, mutta meillä ei ollut mitään yrttiä kotona joten nyt mentiin ihan pelkällä keitolla:)

Pannukakkuohje löytyy blogista, jonka nimi on "pullantuoksuinenkoti". Noudatin ohjetta kirjaimellisesti (4dl venhäjauhoja/ sulatettua voita) ja pannari on niin hyvää, että meillä tehtiin sitä 2 päivää peräkkäin:)

kuva internetistä





keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tytön huone

Kun me tehtiin talokaupat syksyllä niin ajatuksissa oli, että Ingridin huone olisi eka johon kajottaisiin.

Myös entisten asukkaiden aikaan huone oli tytön huone, mutta asuntonäytöiltä minulle jäi sellainen olo, että huone oli pimeä ja vähän tunkkainen.

Haaveilin kivoista tapeteista ja siitä, että remontoisimme huoneen jopa ennen muuttoa.
Mutta edelliset asukkaat venyttivät ja venyttivät muuttoa ja lopultahan tilanne oli se, että me saatiin avaimet pe, muutettiin la ja vanha koti piti olla tyhjä ja siivottu su.

Remontti jäi tekemättä ja tilanne on sama vielä tänäänkin.

Tavarat kannettiin huoneeseen ja niin se on ollut jo pari kuukautta.
Sen verran sain aikaiseksi, että tilasin tapettinäytteitä Boråsilta. Bongasin jostain sisustuslehdestä heidän Herbarium-tapetin ja siitä inspiroituneena halusin nähdä tapetin livenä. Ehkä se, että tapetissa oli väriä, mutta myös keltaista sai minut innostumaan. Jospa ei tarvitsisi tapetoida kuin yksi seinä ja se olisi siinä?!

Tänään tutkin asiaa... ei se taida ihan niin mennä. Vai mitä sanotte?

Vaihtoehto 1. oikealla:)



Ei keskeneräinen huone ole asukasta itseään häirinnyt. Se, että suurin osa kirjoista on lattialla eikä hyllyssä tai se, että huoneesta puuttuu verhot. Mutta äitiä se vähän häiritsee.




Josko sitä ryhdistyisi ja saisi tätä asiaa eteenpäin. 
Tapetti tilaukseen ja säilytysratkaisuja hankkimaan. Vähän tekemistä näihin päiviin.

Kyllä tämä sairauslomalaisen arki on ankeeta. 
Toivon todella, että lääkärillä olisi jotain kivaa kerrottavaa ensiviikolla ja pääsisin takaisin töihin toukokuussa niin kuin suunnitelmissa on. 





perjantai 6. helmikuuta 2015

Aurinko









Kyllä se (tosi) kovin odotettu kevät sieltä vielä tulee.
Tänään ainakin Vantaalla on ollut siitä ihan varmoja merkkejä.
Päivä pitenee ja tänään koti kylpi valossa.

Meillä ollaan sairastettu flunssaa viikon verran.
Sitä on liikkeellä.
Tosi harmi, Nyt ois just sellainen ilma, että 
pitäis laittaa koira narun päähän ja lähteä lenkille.

Koirasta puheen ollen.
Vastahan tuo marsun kokoinen Lyyli tuli meille.
Ja tänään sillä alkoi 1. juoksut!
Kyllä noilla eläimillä kaikki tapahtuu niin nopeasti!

Ulos nyt ei pääse, mutta onneksi on käsityöt ja uunituore
Avotakka. Marttojen kanssa opeteltiin Magic loop-tekniikkaa.
Eli neulon täällä nyt kahta villasukkaa samaan aikaan:)

Hyvää viikonloppua.
Pysykää terveinä!


torstai 29. tammikuuta 2015

Tuttu koti





Näköjään taitava kuvaaja saa ihan tavallisesta kodistakin
kivan näköisen:)

Blogikaverini MRS JONES kävi valokuvaaja Krista Keltasen kanssa
kuvaamassa entistä kotiamme jo viime keväänä. 

Tänään ilmestyi lehti jossa kotimme on!

Tuntuu ihan oudolta katsoa noita kuvia.
Eihän tuosta ole vuottakaan. 
Mutta näyttikö meillä tuolta? Jos niin ihan kiva:)

Tässä välissä on tapahtunut paljon. Kotikin vaihtunut.
Mutta oli kiva palata noihin kuviin ja tunnelmiin :)

Kiitos Jonna ja Krista <3

maanantai 19. tammikuuta 2015

Suhtkoht normaali










Tällaistako se on kun on terve olo?
Niin muistelisin :)

Sain tosiaan sytostaateista vapaan viikon ja tänään
hätkähdin. Inspiroiduin leipomaan kun uudessa Martta-lehdessä 
oli houkutteleva kahvikehrien resepti.
Koskakohan tällaista on tapahtunut viimeksi?
Huomaan, että en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä
asioita joista oikeasti nautin. En ole leiponut, urheillut, bloggaillut... 
Ei ole ollut voimia eikä inspiraatiota.

Olen miettinyt paljon sitä palaudunko koskaan ennalleen.
Fyysisesti ehkä joo jos joskus terveeksi tulen.
Mutta tuo psyykepuoli!?

Voiko tällaisen kauhean mankelin jälkeen enää ikinä 
olla sellainen nauravainen huoleton ihminen joka olen ollut?
Kirjoituskurssilla vertaisilta asiaa kyselin. 
He vakuuttivat, että voi. 
Sanoivat jopa, että ennalleen ja mikä vielä parempaa niin
kaiken tulee näkemään ja kokemaan paljon syvemmin.
Oh, yes please!

Se oli lohduttavaa kuulla.
Vaikka tällä viikolla olen jaksanut sisustaa ruokahuonetta,
käydä salilla ja leipoa niin tuo pääkoppa ei ole kyllä entisensä.

Miehelle juuri yksi päivä sitä mietin.
Minua on kutsuttu ihan pienestä asti Hanna-huolettomaksi.
Ja sellainen huoleton ikuinen optimisti olen ollutkin.
Elänyt täysillä, tehnyt asioita joista nautin. 
Elänyt spontaania elämää. Miettimättä sitä mitä muut ajattelevat.
Ei edes lasten syntymä ole muuttanut minua.
Mieheni totesi, että se huolettomuushan meiltä vietiin kun 
esikoinen syntyi yli 12 vuotta sitten. Olin eri mieltä. Ei minulta.
Minulta sen on vienyt tämä sairaus. 
Toivottavasti ei lopullisesti!





keskiviikko 14. tammikuuta 2015

*möbleerausta*


Muutosta on jo 1,5kk, mutta edelleen hommat ovat vähän vaiheessa.
Normaalisti tässä kohtaa tavarat olisivat paikoillaan ja kaikki ok.
Mutta noi hiton sytostaattihoidot vähän sekoittavat pakkaa.
Vetävät voimat pois viikoksi pariksi ja kun kunto on taas kohdillaan
niin uusi annos jo odottaa. Mutta nyt kävi niin, että lääke on nostanut 
maksa-arvoja sen verran, että tiputusta oli pakko siirtää viikolla.
Ensin pettymys... menin osastolle ja olin valmistautunut ottamaan satsin
vastaan. Ja pirut lähettivät kotiin.
Mutta tämä viikko onkin osoittautunut hyväksi. 
Olo on normaali jaksavainen ja kotona asiat edistyy. 
Jopa koira saa kunnon lenkkejä:)

Kovasti toivoin, että vanhan kodin huonekalut sopisivat tänne uuteen
kotiin, mutta ei. Nyt on sitten tori.fi ollut kovassa käytössä.
Tavaraa on lähtenyt vaihtoon ja uutta on tullut sisään.

Sisustusbudjetti on suurinpiirtein nolla, joten tässä on oltava kekseliäs.
Ja itseasiassa tykkäänkin siitä, että jonkun jo turhaksi käynyt tavara
löytää tiensä meille. Meille huonekalu on uusi ja joku taas antaa kodin 
meidän vanhoille tavaroille. 

Nyt on työnalla ruokasalin pöytä.
Ostin sen ystävältäni muutamalla kympillä ja tänään
se sai vähän maalia pintaan. 

Kyllä täällä vähitellen valmista tulee.
Ja sen tämä sairaus on opettanut, että kiire ei ole mihinkään.
Ennen suunnittelin asioita ja oli ihan hirvee juttu jos asiat eivät 
mennetkään niin. Nyt on kaikki suunniteltava niin, että mennään ja 
tehdään jos kunto sallii. 

Ihanaa, että tällä viikolla kunto on sallinut uimareissun lasten kanssa,
Apulannan keikan miehen kanssa, lounaan ystävän kanssa ja paljon muuta kivaa.

Lääkärillä oli maanantaina neutraaleja uutisia.
Sellaisia mitä hän oli odottanutkin.
Mutta minä malttamattomana tietysti toivoin ihmeparanemista.
Hoidot siis jatkuu ja parin kuukauden päästä ollaan taas viisaampia.
Mutta mitään uusia patteja ei ollut tullut mihinkään ja keuhkoissa oleva kasvain
ei olekaan ehkä kasvain vaan joku verisuonijuttu. 

Toivoin, että uusi vuosi olisi alkanut vähän eri merkeissä kuin tuo kulunut meni, 
mutta näyttää jatkuvan samalla tavalla. Mutta olen toiveikas, että kun sytostaattihöyryissä
istuttamani tulppaanisipulit alkavat tekemään kukkaa niin täälläkin ollaan jo sanottu
hyvästit tuolle kauhealle lääkkeelle ja nämä tällaiset hyvät viikot olisivat enenmmän sääntö kuin
poikkeus.




sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulu

Saatiin me joulu tänne meidänkin taloon.
Joulu maanantaina olin sairaalassa saamassa tiputuksen eli oli jo edeltä tiedossa, että joulusta tulisi.... no huonovointinen.
Oltiin edeltä viisaita ja syötiin jouluruoka jo tiistaina kun tulin kotiin.
Joulu oltiin ihan omalla porukalla. Välipäivinä on käynyt sukulaisia ja kavereita poikkeamassa.
Mutta olo on kuin jyrän alle jääneellä. No eiköhän se taas kohta helpota. Josko vielä muutaman päivän jaksaisi kärvistellä.
Tammikuun alussa sitten tutkitaan miten nämä myrkyt ovat vaikuttaneet tautiin. Toivottavasti hyvin. Nyt ei siis millään kestäis mitään negatiivisia uutisia. Jostain pitäis saada potkua ja paljon.









Ihanaa kun saatiin valkea joulu.
Pulkkamäessä on käyty ja pakkasista nautittu.

Toiv. teillä on ollut rauhallinen ja ihana joulunaika.
Kyllä meilläkin sitten taas joskus.