Kiireitä

Tai ei oikestaan mitään ihmeellisiä kiireitä, mutta tänne en ole kirjoitellut.
Oli aikamoinen työputki tuossa ja illat ollaan vietetty asuntonäytöissä.
Voin kertoa, että tarjontaa on nyt ilmestynyt jonkin verran ja tarjonnan taso on ihan laidasta laitaan.
Yksi yhdistävä tekijä näillä asunnoilla kuitenkin on. Ja se on takuu varma korkea hinta;)

Työputki meni hyvin, mutta yksi asia minua harmitti todella. Nimittäin täällä on ollut aivan ihanat ilmat ja kiukuttaa kun aamulla pitää  mennä nukkumaan kun ulkona paistaa aurinko!
Täällä on oppinut sen, että jos ulkona on hyvä ilma niin siellä kannattaa ja pitää silloin olla.. koska tilanne tulee tod.näk muuttumaan hyvinkin pian:) Mutta nyt näitä aurinkoisia päiviä on nyt riittänyt. Ehkä vihdoin voisi luottaa siihen, että täällä todella tämä maalis-huhtikuu on hyvää aikaa?
Tosin vähän kylmä on ollut (n. -10 astetta), mutta kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle niin hyvin tarkenee ja saa kasvoille väriä.

Keskustassakin näytti iltasella näin

valoisalta ja kauniilta:) En ole ennen ollutkaan

täällä tähän vuodenaikaan ja kyllä kevät on

täällä kaunis!

Yötyöputken jälkeen ei ole ikinä sellainen olo, että "ai kun pääsis urheilemaan" tai muutenkaan mitenkään superenergiset fiilikset. Mutta kävelyllä olen käynyt ja istunut peitto korvissa terassilla ja ottanut aurinkohoitoja:) Ihanaa. Olen jo melkein unohtanut miten pitkä ja pimeä tuo taakse jäänyt talvi oli. Vaarallista;)

Voin kertoa noista asunnoista ja asuntonäytöistä joskus lisää. Sitten kun on vähän enemmän matskua. Taas huomenna menemme katsomaan yhtä asuntoa. On ollut pakko laajentaa tosiaan reviiriä jne.
Tänään kävimme katsomassa sellaista taloa ihan tässä naapurissa jonka voisin "ottaa" vaikka heti.
Olemme haaveilleet kodista tässä lähellä ja tuo todella olisi sitä. Muuttomatka 100 metriä:) Ja muutenkin talo oli oikein söpö ja kiva. Pikkaisen kun sille näyttäisi pensseliä niin siitä tulisi meille täydellinen koti. Mutta vielä on liian aikaista innostua (vaikka olen jo innostunut ja niin on koko meidän perhe).
Onneksi Suomessa on lauantaina miljoonia jaossa niin ehkä alkuviikosta meillä on yksi iso ongelma vähemmän?! :)

"Unelmatalomme" näkyy meidän nykyiseltä terassilta:)

Se on siis tuo punainen talo.

Mielessäni maalailen jo paneeleita piiloon ja

katselen tuon talon ikkunasta järvelle...

Olen ollut aina sellainen, että uskallan unelmoida kovaa:)

Ja se on tuottanut yleensä tulosta.. toki tähän unelmaan tarvittaisiin

jo pienoinen ihme;)

Reviirin laajentamista???

Täällä päivänaihe on edelleen sama. Eli asunto-ongelma! Missä asumme kesäkuun jälkeen, jaa-a?!
Vuokramarkkinat näyttävät toivottomilta joten on pakko alkaa miettimään muita ratkaisuja. Mieheni on koko ajan toitottanut, että ostetaan talo. Ja minä pänkkinä takaisin, että ei varmaan osteta mitään taloa täältä.
A) hinnat ovat pilvissä! Miksi maksaa Oslon hintoja täällä helkatin hevonkuusessa?
B) Täällä ei ole yhtäkään taloa myynnissä (ei ole ollut koko vuonna) jonka haluaisin. Eikä ole kyse siitä, että olisin ronkeli vaan siitä, että kaikki myynnissä olevat talot ovat vanhoja, huonossa kunnossa/ päin persettä remontoitu ja kaikki ovat niiiiin ylihinnoiteltuja, että ei ei ei..
C) ja kolmas syy taitaa olla se, että jos päätämme nyt ostaa talon niin pelkään, että en ikinä enää saa miestäni lähtemään täältä pois:) Meille käy niin kuin niin monelle muullekin: "Tultiin vuodeksi, ollaan oltu 13v"!

Nyt alkaa olemaan siis vaihtoehdot vähissä ja pakko alkaa tekemään jotain. Muutakin kuin toivomaan sitä ihmettä. Eli kävimme pankissa ja rahoituksen puolesta talon ostaminen täältä olisi mahdollista.
Eilisessä lehdessä sitten oli ilmoituksemme: "Halutaan ostaa talo"! Ei mitään muita kriteereitä kuin se, että talon tulisi olla mielellään lastemme nykyisen koulun alueella. Ja arvatkaas mitä??? Niin... ei yhtään yhteydenottoa. Siis sen lisäksi, että täällä ei ole mitään vuokralla niin täällä ei taida olla mitään myytävänäkään! Alkaa huumori loppumaan! No ilmoitus on taas lauantaina lehdessä, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla. Eilen jännitin. Soitin pari kertaa päivän aikana miehelleni ja kyselin oliko soittoja tullut.... "joo tämä oli jo toinen.. ja kummatkin sinulta"! Plaah!

Tässä alkaa vähitellen miettimään kuinka kovin me oikeasti haluamme jäädä tänne! Olemme valmiit tekemään kaikkemme, mutta yhteen asiaan en suostu. Ja se on se, että missään nimessä en halua, että lapset joutuvat vaihtamaan koulua taas. Oskarilla alkaa syksyllä kolmas lukuvuosi ja jos koulua vaihdettaisiin taas se tarkoittaisi sitä, että hän on ollut joka lukuvuosi eri koulussa.. ei, ei, ei... ja kun ajatus on se, että vuoden parin päästä palaisimme Suomeen niin EI! Koulun vaihto olisi taas edessä.
Toki täällä on mahdollista, että jatkaa tässä koulussa vaikka ei asu koulun alueella. Näin ainakin olen kuullut. Mutta se tarkoittaa sitä, että vanhempien pitää ottaa vastuu kyydityksistä. Eli hakea ja viedä lapset kouluun. Esim. ekaluokkalaisilla on 4 tunnin koulupäiviä, joten arki olisi yhtä ajelemista. Tämä talvi oli muutenkin raskas, emme haluaisi siihen enää enempää raskauttavia tekijöitä. Voin kuvitella mielessäni talviaamun. Olen ollut pari yötä töissä, kun tulen sieltä ajan lapset kouluun ja kolmen tunnin päästä on taas herättävä ja haettava heidät kotiin...  ja parhaassa tapauksessa eri aikaan eli kuljetusreissuja voisi tulla useampi päivässä. En tiedä olenko liian mukavuuden haluinen, mutta tuo vaan kuulostaa ihan kamalalta arjelta!

Mutta jos kuitenkin siihen päätyisimme niin asuntomarkkinat avautuisivat meille ihan uudella tavalla. Vaikka tällä meidän alueella ei ole taloja myynnissä niin kyllä tässä kunnassa varmasti olisi. Eli jos poistamme ilmoitusta tuon "mielellään Hessengin koulun alueelta"-lauseen niin luulen, että puhelin alkaisi soimaan.
Eilen ajelin ystäväni luo Jakobsnesiin. Se on pieni kylä n. 20 km:n päässä Kirkenesistä. Oikein söpö paikka meren rannalla, ilman palveluita. Tai siis kauppoja jne. ei ole, mutta pieni kyläkoulu siellä taitaa olla.

Tie (ainut tie) Jakobsnesiin:)

Luonto ja maisemat ovat kauniit.

Kaupan päällä pieni merellinen tuuli:)

Kaupan päälle tosiaan melkein

joka talossa saisi merinäköalan...

Jos on hyvä heittokäsi niin Kirkenesin keskusta

 on kivenheiton päässä:) Siis meren yli.

Autolla kun joutuu vuonon kiertämään niin matkaa

keskustaan tulee n. 20 km. Siltaa tälle välille on suunniteltu

vuosia.. ehkä se jonain päivänä tulee ja silloin Jakobsnesista

tulee suosittu asuinalue.

Jakobsnesissa talon saisi vähän halvemmalla.

Sieltä myytiin juuri ihan kiva ok-talo 1,9milj. kruunulla

eli 237 500 eurolla.

Mutta tosiaan tämä jokapäiväinen ajomatka vähän hirvittää.

Ja se miten tällainen eteläntyttö pärjäisi tuolla vähän syrjemmässä...

luulen, että tähän projektiin emme lähde?!

Ajellessani takaisin sieltä mietin sitä vaihtoehtoa. Jos muuttaisimme esim. sinne! Miten se vaikuttaisi arkeemme. Täällä Hessengissä harvoin tulee ajatelleeksi sitä missä me oikeasti asumme... täällä ihan pohjoisessa Jäämeren rannalla. Mutta tuolla Jakobsnesissa se tulee aina mieleen. Sinne kun ajaa autolla niin sen tajuaa. Ei katuvaloja. Oikealla puolella iso kallio ja vasemmalla Jäämeri. Jos vuorelta tulee "lumivyöry tai kivivyöry" niin se tulee suoraan tielle. Jos väistää vasemmalle niin ajaa jäiseen Jäämereen jne. Silloin aina tajuaa kuinka pieni sitä loppujen lopuksi on. Ja tuo on ainut tie pois Jakobsnesista. Jos se jostain syystä on poikki (lunta tiellä, rekka poikittain tiellä tms.) niin sieltä ei pääse mihinkään:) Eli siellähän sitten oltaisiin. Ja tosiaan kuljeteltaisiin lapsia tänne kouluun joka päivä kelistä riippumatta.

No pitää miettiä.... ja toivoa:) Pitäkäähän peukut pystyssä, että tässä käy lopulta hyvin! Ja minä pidän teidät ajantasalla. Hyvää viikonloppua! Täällä se menee töitä tehdessä.

ps. juuri eilisessä lehdessä oli ilmoitus, että Neidenissä (tästä 50km Suomen rajalle päin, siis paikka sijaitsee aivan Suomen ja Norjan rajalla) olisi jaossa 3 ilmaista tonttia! Kirjoitus koski juuri sitä, että miksi ihmiset valittavat, että Kirkenesissa on kallista. Jos on valmis muuttamaan täältä 50km metsään niin saisi palan maata kaupanpäälle! Meinasin jo innostua. Mutta sitten tajusin, että en ole kuitenkin ehkä ihan niin Kalamuija. Jollekin eräjormalle varmasti hyvä diili, mutta etelästä tulleelle lapsiperheelle ehkä vähän liian eksoottinen ratkaisu! Myyntipuheena oli mm. hyvät kalastusvedet, hiihtoladut jne.. Mutta siis Neidenissä!? Se on sisämaata. Siellä on aina n. 10 astetta kylmempi kuin täällä ja ympärillä sitä itseään.. eli metsää!
Eli onhan täällä mistä valita! Mitä mä valitan??? Heippa:)

Kevät keikkuen tulevi...

Olimme viikon poissa täältä pohjoisesta

ja sillä välin oli tapahtunut ihmeitä:)

Täällä on ns. påskevær eli pääsiäisilma...

vaikka tänä vuonna Pääsiäinen ei ihan näin

aikaisessa olekaan:)

Puissa ei ole enää lunta ja tiet ovat sulat...

ensimmäistä kertaa sitten marraskuun alun.

Kevät keikkuen tulevi...

eli ilmat vaihtelevat. Eilen esim. oli

aivan kamala myrsky, mutta tänään taas

aurinko paistoi ja muutaman asteen pakkanen.

Kyllä tätä on kaivattukin:)

Nyt pilkille, hiihtämään jne.

Pojilla on esimerkiksi koko viikon ulkoilua koulussa.

Sukset ja grillimakkarat mukaan aamulla ja koulusta

tulee iltapäivällä punaposkisia ja iloisia lapsia <3

Tässä muutama kuva vielä viime viikon

Suomen reissulta.

Ei se keli Saariselälläkään huono ollut n. vko sitten:)

Pojilla on into päällä. Viihtyisivät vallan mäessä:)

Harmi, että tämä paras sesonki Suomenkin Lapissa on niin

lyhyt. Se olisi nyt.. harmi, että pitää tätä ihan normaalia

arkeakin täällä yrittää pyörittää:)

Ihmeitä ei tapahdu, niitä tehdään....

Terkut keväisestä etelä-Suomesta. Olipa kiva käydä kotikonnuilla:) Nyt ollaan takaisin pohjoisessa ja kyllä täälläkin on jotain tapahtunut. Puut eivät ole enää lumen peitossa eikä katolla ole enää puolta metriä lunta. Asteitakin vain -1!! Jes:)

Mutta heti kun palasimme tänne kotiin arkiset huolet tulivat mieleen. Ja tällä siis tarkoitan lähinnä tätä asunto-ongelmaa. Uusi koti pitäisi löytää kesäkuun loppuun mennessä eikä kuvan palaa siitä mistä me sellainen koti löydettäisiin:(

Ennen Suomeen lähtöä hoidimme asiaa. Meillä oli lehdessä ilmoitus. Kävin paikallisessa asuntosäätiössä. Olin yhteydessä kuntaan jne.

Kunnan vastaus oli karu. "Emme voi auttaa. Asuntoja ei ole. Tilanne toivoton.. toivomme ihmettä." Just! Tämä kunta on mielestäni iso vitsi. Täällä ei vaan toimi mikään. Mm. työntekijöitä tarvitaan koko ajan, mutta oikeesti asuntoja ei ole. Yksityiset ihmiset pyörittävät vuokra-asuntomarkkinoita majoittamalla ihmisiä kellareihinsa ja vinteilleen... ja vuokrat ovat kohtuuttoman korkeat. Mm. keskustassa oli tarjolla muutama vko sitten talo. Ajelimme katsomaan. Talo oli rintamamiestalon tapainen huonokuntoinen vanha talo ja vuokra vaatimaton 15 000 kr/kk eli 1850e kuukaudessa. Ihmisiä houkutellaan tänne töihin, mutta monen haaveet tänne tulosta kaatuu siihen, että palkasta menisi ainakin puolet asumiseen. Paikallinen apteekkari (suomalainen) juuri kertoi minulle, että tilanne on mahdoton. Hän ei saa koulutettua henkilökuntaa juuri tämän ongelman takia. Surullista! Eikä kunta tee mitään. Muuta kuin "toivo ihmettä"!!! Argh!

Asuntosäätiön reaktio oli vähän samanmoinen. Väsynyt herrasmies sekaisessa toimitossaan vain nauroi, ettei näin nopealla aikataululla varmasti mitään löydy. Kävin siellä 4kk ennen kuin olisimme asuntoa tarvinneet!

Lehti-ilmoituksen perustella emme saaneet yhtään yhteydenottoa:( No voi olla, että olemme vähän liian "ajoissa" liikenteessä, mutta tilanne tuntuu ahdistavalta.

Uskon kuitenkin, että tilanne ratkeaa tavalla tai toisella. Jännä nähdä miten käy. Puskaradiot ja facebookit on otettu käyttöön ja nyt vaan toivomme sitä ihmettä.

Tilannetta ei helpota se, että lapsemme ovat nykyisen asuntoalueemme koulussa. Eli toivomme tietysti, että uusi koti löytyisi tämän koulun alueelta. Olisi kohtuutonta, että lapset joutuisivat taas vaihtamaan koulua.
Eikä se, että meillä on jo kokemusta paikallisesta talvesta:) Tämä talo on ollut meidän pelastuksemme. Talvi oli pitkä, pimeä ja kylmä. Kotona todella oltiin. 

Asuimme etelä-Norjassa n. 9 vuotta sitten ja silloin asumme "kjellerleilighetissä" eli erään ok-talon kellarissa. Se on aivan yleinen asumismuoto täällä. Ja se olikin ihan ok kun meillä ei ollut lapsia. Asunto oli pimeä, kostea ja käytimme samaa vessaa erään ruotsalaiset työmiehen kanssa:) Ja maksoimme luonnollisesti kohtuutonta vuokraa. Mutta nyt kun meitä on 4 niin jotenkin tuollainen asumismuoto on pois pyyhitty ja jostain pitäisi nyt löytää kunnollinen koti!

Tämän kunnan suurin ongelma taitaa olla sen yleinen ajattelutapa: "Ei huolta huomisesta". Asiat ovat päin puuta, mutta niille ei tehdä mitään. Ei uskoisi, että tällaisessa hyvinvointivaltiossa voi olla tällaisia kuntia. Tälla valtiolla on rahaa. Mutta tämä Sør-Varangerin kunta jossa asumme... asukkaita on n. 10 000 ja velkaa kunnalla on kuuleman mukaan miljardi kruunua!

Suomessa sanotaan: "Ihmeitä ei tapahdu niitä tehdään". Mistäköhän tänne kuntaan saisi muutaman suomalaisen päättäjän joka laittaisi vähän asioita järjestykseen?

Kevät tulee ja lumi sulaa kohisten:)

Blogi elää omaa elämää:)

Tämä on jännä ilmiö. Blogi elää ihan omaa elämäänsä vaikka en tänne enää kirjoittelekaan.
Täällä käy edelleen päivittäin paljon lukijoita. Itse on tullut käytyä harvoin.

Jotkut ovat kysyneet miltä tuntuu nyt kuin ei enää kirjoita... niin... ihan hyvältä:)
Ensimmäinen viikko lopettamisen jälkeen oli outo. Koko ajan oli olo, että tästä ja tästä olisi hyvä kirjoittaa. Mutta vähitellen aloin nauttimaan siitä, että kaikesta mitä teemme ei tarvitse kirjoittaa.
Kaikkea ei tarvitse jakaa vaan hetkestä voi nauttia ihan siinä ja nyt.

Olen mm. ottanut valokuvia huomattavasti vähemmän kuin ennen. Mieheni ihan ihmettelee välillä kun tarvitsisi kameraa ja minulla ei olekaan sita mukana:)

Sähköpostilla kommunikointi on lisääntynyt ja nyt olen taas kartalla mitä ystävilleni kuuluu. Mikä parasta tapaan heidät ensi perjantaina. Olemme menossa Suomeen lomalle ja meillä on bileet, ihan aikuisten kesken:)

Olen myös istunut koneella paljon vähemmän kuin ennen ja siitä varsinkin muut perheenjäsenet ovat olleet iloisia. Tulee myös seurattua muiden blogeja harvemmin kun itse ei enää kirjoita. Se on vähän sääli. Tosin näköjään ilman niitäkin pystyy elämään:)

Ihmettelen mistä aikoinani keksin päivittäin postauksen aiheita:) No ehkä siksi välillä kirjoittelin niistä lampunvarjostimista:) Se ei ollut ikinä minulle mikään ongelma. Kirjoittaminen on helppoa ja täällä uudessa maassa ihmeteltävää riitti. Viimepäivinä olen miettinyt, että mitä jos kirjoittaisin jotain... mutta en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Elämässäni ei tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista:)

Olemme elelleet normaalia arkea. Täällä pohjois-Norjassa talvi jatkuu. Tosin viime aikoina ei ole pakkanen paukkunut, mutta muuten on kyllä vielä täysi talvi. Esim. tänään olemme olleet laskettelemassa paikallisessa laskettelurinteessä.

Kyllä pitkästä ja lumisesta talvesta jotain hyötyäkin on...

esim. se, että pojat ovat oppineet hiihtämään, laskettelemaan

ja luistelemaan kunnolla:) Tai kunnolla ja kunnolla...

x-tyylillä;)

Oli tässä välillä myös aika kun olin ihan täynnä tätä saamarin Lappia! Olen elänyt 34 vuotta ja tottunut siihen, että helmikuun jälkeen alkaa kevät tekemään tuloaan. Mutta ei täällä! Talvi alkoi marraskuun alussa. Siitä asti on ollut lunta ja loppua ei näy. Edelleen sitä satelee lisää silloin tällöin.

Kaamoksen aiheuttama pimeys alkoi marraskuussa. Sitä pimeyttä riitti tammikuun puoleen väliin. Oli oikeasti niin pimeää, että iltaisin ei voinut liikkua kuin valaistuilla alueilla. No tammikuuussa kun alkoi olemaan vähän valoa niin oli niin kovat pakkaset, ettei ulos tehnyt mieli. Näin jatkui helmikuun loppuun asti.

Vihdoin pakkaset lauhtuivat ja illat olivat suht valoisia.. mutta sitten tuli se tuuli. Muutaman viikon tuuli niin kovin, ettei ulos tehnyt mieli. Mittari näytti -5 astetta, mutta kun ulos astui, tuntui kun pakkasta olisi ollut vahintaa 30 astetta. Kalamuijalla hyytyi hymy.... täällä olisi ihan mukavaa jos tykkäisi siitä, että talvi kestää 8kk:)

Kevätaurinkokin näyttäytyy aina välillä!

Silloin jalat alle ja nokka kohti ulko-ovea.

Tilanne todennäköisesti muuttuu mitä pikemmin:)

No nyt viimeiset pari viikkoa ovat kelit olleet ihan ok. Olemme hiihtäneet, lasketelleet jne. Ulkona tarkenee taas:) Tosin kelit vaihtelevat suuresti. Aamulla jos ulkona on aurinkoista ja tyyntä niin sinne kannattaa todellakin mennä, koska tilanne voi olla aivan toinen parin tunnin kuluttua

Tällaisen haloilmiönkin koin tänä talvena:)

Maaliskuu on edelleen talvikuukausi. Lunta tulee ja tuiskuaa. Mutta huhtikuulta odotan paljon. Odotan niitä aurinkoisia talvipäiviä kun voimme istua pilkillä tunti tolkulla ja illalla posket punoittaa. Toukokuu on täällä kuulemma ihan kauhea. Räntää tulee vaakatasossa kun muualla voi kulkea jo T-paidoissa.

Talvi on ollut pitkä, pimeä, luminen, kylmä...

mutta niinhän talven kuuluukin?

Mielenkiintoinen talvi kaikkineen! Mutta tosiaan onko meistä tähän? Ollaanko me ihmisiä jotka viihtyvät olosuhteissa joissa on se 8kk:n talvi:)

Asumme vuokralla ja viikko sitten vuokraisäntä ilmoitti, että he muuttavat tänne takaisin.
Meidän pitää muuttaa 1.7 mennessä uuteen kotiin. Ja täällä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Täällä tilanne asuntomarkkinoilla on mahdoton. On todella myyjien markkinat eikä vuokra-asuntoja ole. Hinnat ovat pääkaupunkiseudun tasoa ja tarjonta on olematonta. Mutta uskon, että asia järjestyy.

Mutta haluamme vielä jäädä. Kaikesta huolimatta. Periksi ei anneta ennen kuin EKG-nauha näyttää suoraa:) Pojat viihtyvät hyvin. Puhuvat päivä päivältä parempaa norjaa, koulu menee hyvin ja he nauttivat kun kotikylässä on laskettelurinne jonne pääsee vaikka päivittäin:)

Arki täällä pohjoisessa on ollut...

kaatumista ja ylös nousemista:)

Meidän aikuisten talvi on mennyt töitä tehdessä. Itse vaihdoin työpaikkaa (tai lähinnä osastoa) n. 1,5kk sitten ja voin nyt paljon paremmin. Uusi osasto on rauhallinen ja vuorokausirytmini on taas palannut ennalleen:) Teen siis edelleen yötyötä ja 60%:sta työviikkoa.
Lisäksi me&i homma on ottanut tuulta purjeisiin. Kutsuja on ollut kivasti ja ihmiset ovat hullantuneet näistä värikkäistä ja laadukkaista ruotsalaisvaatteista:) Senkin takia haluan jäädä tänne. Haluan nähdä miten ensi kausi menee.. luulen, että hyvin:)

Tuntuu vähän kornilta myydä täällä kylmässä

pohjolassa värikkäitä kesähepeneitä.. mutta

ne menevät kaupaksi.

Tarkoittanee kenties sitä, että kesä tulee tännekin... ehkä?

Huomenna lähdemme viikoksi Suomen lomalle:) Ihanaa! Saariselän kautta! Pitää käydä testaamassa rinteet siellä:) Sitten kotikonnuille eli etelä-Suomeen. Lapset ovat eritoten innoissaan. He eivät ole käyneet moikkaamassa sukulaisia ja vanhoja kavereitaan sitten viime elokuun.

Innostuksen tähän postukseen sain kun lueskelin muiden blogeja. Todella monessa blogissa blogin pitäjä pohtii lopettaako vai jatkaako? Monessa blogissa lukijat ovat ottaneet ihmeellisen roolin. He kommentoivat tosi tökerösti ja luonnollisesti anonyymeina. Arvostelevat kirjoittajan postauksia ja pahimmassa tapauksessa "tappelevat" keskenään blogin kommenttibox:ssa!!! Luinpa tässä erästä juuri avauttua blogia ja blogin ensimmäinen kommentoija kommentoi jotain tyyliin "taas yksi sieluton typerä blogi".. siis sen jälkeen kun blogin aloittaja oli tehnyt 2 postausta!

Itse en koskaan saanut negatiivista palautetta tai sitten en tajunnut sitä:) Mutta voin vain kuvitella miltä tuntuu kun sellaista tulisi. Blogi on vähän kuin oma lapsi.. ihan sinun itsesi tekemä ja sen arvostelu tuntuu melkein samalta kun joku arvostelisi lapsiasi. Blogi on aina tekijänsä näköinen.Tottakai lukijoilla pitää olla oikeus antaa myös negatiivista palautetta ja kritiikkiä, mutta useissa blogeissa tämä ei ole ollut sitä... vaan bloggaajan mielen pahoittamista tahallaan.

Moni miettii siis, että jatkaako vai laittaako pillit pussiin. Mutta ei uskalla lopettaa.. jostain syystä. Itse lopetin ihan spontaanisti ja ihmettelin ihmisten reaktiota. Tuli vaan mieleen, että mitä jos joku ihan "oikea bloggaaja" lopettaa. Mitä siitä seuraa? Siis puhun blogeista joissa käy päivittäin enemmän lukijoita kuin minun blogissani on käynyt koko sen historian aikana. Mutta niinhän se on, että jokainen lopettaa joskus. Tuskin kukaan bloggaaja ajattelee kirjoittavansa vielä 20 vuoden päästä. Vai?
Mutta lyhyellä bloggaaja kokemuksellani voin kertoa, että bloggamattakin voi elää.. jopa ehkä laadukkaampaa elämää kuin blogin aikana.

Itse olen tyytyväinen, että aloitin tämän blogin. En olisi varmasti kirjoittanut näin aktiivisesti esim. päiväkirjaa. Olen ajatellut, että tulostaisin tämän blogin ihan paperimuotoon ja säilyttäisin sen muistona lapsille. Lapseni ovat 6 ja 8 vuotiaat. Itse en juurikaan muista tuosta ajasta mitään.. siis kun itse olin peruskoulua aloittelemassa. Tämä on ollut lapsille suuri elämänmuutos ja he ovat kokeneet paljon uusia asioita tämän viimeisen 9 kuukauden aikana kun olemme täällä Norjan-Lapissa asuneet.

Olemme mm. opettaneet paikallisia lapsia luistelemaan.

Monelle ekaluokkalaiselle se on ollut ensimmäinen kerta

elämässään kun he ovat luistimilla:)

Tämän vuoksi varmasti jatkossakin kirjoitan joitain postauksia. Siis silloin kun elämässämme tapahtuu jotain postaamisen arvoista:)

Oikein aurinkoista kevättä kaikille! Jännä nähdä minkälaiseksi se täällä muotoutuu. Sanovat, että täällä ei kevättä olekaan... kai nyt joka paikassa kevät on?

Tämä on ollut TALVI!

Mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä

se saisi loppua jo vähitellen:)