Pilkillä

Tänään olemme viettäneet päivän niin kuin kunnon

"norjalaisen" kuuluukin:)

Hiihtäen...

moottorikelkkaillen..

koossaillen..

pilkkien:)

Päivän eka saalis:)

Ilma oli ailahteleva.

Välillä oli tyyntä, välillä "myrkysi",

välillä satoi rakeita ja välillä aurinko

paistoi...

Pienen kanssa kun retkeilee niin meno on sen

mukaista. Iso osa ajastani meni Glottaa lämmittäessä

tai ruokkiessa. Mutta pienenkin kanssa voi lähteä

luontoon:)

Papu nautti tästä päivästä.

Hän hiihti yli 4km, sai kalan,

oli elämänsä ekaa kertaa moottorikelkan

kyydissä ja sai viettää aikaa hyvän ystävänsä

eli Remun kanssa:)

Päivän saalis:)

5 tuntia ulkona raikkaassa ilmassa tekee terää.

Sen päälle kunnon eväät niin avot..

Kalamuija on vähän poikki:)

TGIF

Ihanaa kun on perjantain! Pojilla alkaa pääsiäisloma ja miehelläkin on useampi vapaapäivä edessä:)
Ja ulkona paistaa aurinko. Toivottavasti tällaiset ilmat jatkuvat koko pääsiäisen ajan!

Eilen pomoni soitti. Kyseli milloin meinaan pitää kesälomani ja halusi keskustella vähän tulevasta syksystä ja mahdollisesta työhönpaluustani. Sovimme, että menen käymään työpaikallani tänään.

Otin vauvan mukaan. Luulin, että sovimme vain käytännönasiat ja that's it. Mutta siellä odottikin meitä kollegani  ja kakku:) Ja kukkia ja vauvalahja. Muutama postaus sitten kirjoittelinkin tänne, että Ingrid tarvitsee kohta oman korurasian, niin paljon koruja hänellä jo on. Ja arvatkaa mitä hän sai työkavereiltani? Kaulakorun ja KORURASIA:) Ja ei... työkaverini eivät ymmärrä suomea eli he eivät ole lukeneet lahjavinkkiä blogistani:)

Olipa kiva käydä töissä ja saada vähän tietoa mitä tulevana syksynä tapahtuu. Pidän kesäloman kesällä, koska mieheni ei voi olla isyyslomalla jos olen kotona (äitiyslomalla), mutta voi olla siis jos olen kesälomalla:) Näin saamme oltua porukassa kesällä:) Ja sitten se töihinpaluu.. ööh. Äitiyslomani loppuu elokuussa, mutta en oikein voi kuvitellakaan, että veisin 8kk vanhan vauvan (norjalaiseen)päiväkotiin... no sitä ei tarvitse päättää vielä. Mutta töihin joudun menemään muutamaksi kuukaudeksi, että mieheni saa pidettyä isyyslomansa. Se on täällä Norjassa tosiaan 12 vkoa! Mutta ehto on se, että äiti on töissä silloin. Eli elokuun toisella viikolla työyöt kutsuvat taas:)
Onneksi imettävillä äideillä on 2 tuntia lyhyemmät vuorot kuin muilla:)

Onko teillä kokemuksia norjalaisesta päiväkodista?

Minä en tiedä siitä juuri muuta kuin sen, ettei siellä

ole sänkyjä lapsille. Lapset nukkuvat päikkärit niin kauan

kun omiin vaunuihinsa mahtuvat (ulkona, kelillä kuin kelillä) ja

sen jälkeen päiväuniin ei ole mahdollisuutta.

Tiedän myös, että päiväkotiinkin otetaan matpakke mukaan eli

lämmintä ruokaa ei ole tarjolla.

Lisäksi olen kuullut että tällä kunnalla on erittäin pitkät jonot

päiväkoteihin ja olen melkein varma siitä, että kunta

ei pysty järjestämään meillä hoitopaikkaa syksyksi..

Eikö siinä ole jo 3 hyvää syytä hoitaa pientä kotona? :)

Todistusaineistoa

Siis siitä, että kyllä täälläkin kevät on:)

Eilen pojilla oli lyhyt koulupäivä ja koska ilma

oli niin upea niin päätimme lähteä vähän lenkille...

ja päädyimme snøhotel :lle:) "Lunch for Rudolf":)

Ja Petterihän tykkää :)

Huskyt olivat saaneet pentuja. Olisin

heti voinut napata yhden matkaan:)

Ihania pallukoita, 6 viikkosia.

Pojat nauttivat rapsuttelusta ja koirat

ottivat sitä ilolla vastaan:)

Jokainen on yksilö...

erinäköisiä ja tämäkin herra tällainen

vähän coolimpi tyyppi:)

Tällä kaverilla oli jäätävä katse:)

Hotelliakin kävimme kurkkaamassa.

Kuka haluaisi viettää täällä

hääyönsä?

En minä ainakaan:)

Vaikka olisihan se kiva kokea.

Yö lumihotellissa:)

Lopuksi pølse med lompe:)

Ja nyt oikein poromakkaralla!

Kiitos

Sain tunnustuksen Tuulalta:)

Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Mies on töissä ja kaikki lapset nukkuvat. Toki heitä on tällä hetkellä 4 kpl. Minulla on lainalapsi:) 14v tyttönen! Voi kun Glotastakin kasvaisi noin kiva nuorukainen! Ollaan käyty vähän kaupoilla ja istuttu iltaa.

Fiilistelya

Tanaan minulla oli ensimmaista kertaa aikaa

katsella naita ristiaiskuvia oikein ajatuksella.

Ihanaa, etta paadyimme ottamaan kuvaajan

juhliimme:) Itse en olisi osannut

ottaa nain hyvia kuvia ja lisaksi on

tietysti kivaa, etta kerrankin olen myøs

itse paassyt kuviin.

Yleensa olen kameran toisella

puolella:)

Ihania muistoja!

Kuvat on ottanut Katja Vaananen

Studio Adeleide.

Ilon aiheita:)

Emmi joka ennen kirjoitteli blogia täältä Norjasta käsin, nykyään Kanarialta ja kohta Kreetalta, laittoi haasteen kiertämään. Eli listata pitäisi 10 asiaa jotka antavat minulle iloa:)

1. Ihan ekana tulee tietysti mieleen 3 ihanaa lastani. Ihan jo se, että heidät on minulle suotu tekee minut iloiseksi. Mutta he ovat myös "asia" joka tekee minut ihan konkreettisesti iloiseksi. Tänäänkin nauroin vatsani kipeäksi kun pojat tekivät temppuja ja vauva nauraa räkätti ääneen:) Heitä on ilo katsella.

2. Liikunta. Olen aina tarvinnut liikuntaa.. säännöllisen epäsäännöllisesti:) Tänään olin lasten kanssa uimassa, eilen kävin hiihtämässä, edellisiltana olin salilla. Sosiaalista elämää minulle ei tällä hetkellä juurikaan ole. Illalla jos/kun saan muutaman tunnin vapaan lähden mielummin liikkumaan itsekseni kuin esim. kylään. Liikunnasta tulee hyvä olo:)

3. Hyvä ruoka:) Yllätys! Hyvä ruoka.. parempi mieli;)

4. Ajatus tulevasta kesästä. Tulemme viettämään kesalla pitkæn patkan Suomessa. Meillä on siellä oma kolo ja haaveilen, että saamme heti loman alusta asti lomafiiliksestä kiinni. Aamulla katsomme ikkunasta ulos sataako vai paistaako ja sen mukaan teemme päiväohjelmamme:) Retkiä ympäri Etelä-Suomea:)

5. Lasi hyvaa viinia tai kylma siideri:) Silloin talløin...

6. Tama hetki. Meilla on kaikki asiat hyvin. Ja saan hoitaa vauvaa kotona. Vauva-aika voisi olla rankkaa, mutta nyt kun elamantilanne on rauhallinen ja asiat ok niin tama ei ole tuntunut yhtaan rankalta. No ehka ja kylla sekin aika viela koittaa:)

7. Rauhallinen iltahetki kun talo hiljenee ja saan kaivaa hyvan lehden esille tai avata tietokoneen tai katsoa telkkarista jonkun hyvan ohjelman. Hetki kun ei tarvi ajatella mitaan:)

8. Mieheni.. han aiheuttaa minulle valilla iloa:) Ja valilla harmaita hiuksia:) Mutta han on hyva aviomies, hyva ja osallistuva isa. Olen iloinen, etta voin jakaa arjen toisen aikuisen kanssa. Ihmisen joka rakastaa lapsiamme yhta paljon kuin mina:) Han kay tøissa, tukee minua ideoissani (niissa tyhmissakin), osallistuu arkeen 100%:sti jne. Kylla.. han tuottaa minulle aika usein iloa <3

9. Se etta olen ja olemme terveita.. varsinkin raskausaikana minulla oli koko ajan joku kolotus/ huoli paalla. Silloin ajattelin, etta kun joskus viela tunnen itseni taysin terveeksi olen iloinen. Ne kolotukset ja huolet jaivat synnytyssaliin:) Ja olen osannut nauttia terveesta olosta sen jalkeen. Ja tietysti on huippua, etta perheen muutkin jasenet ovat terveita:)

Skål:) Tahan en løytanyt sopivampaa

kuvaa kuin tallaisen terveellisen

smoothienapsun:)

10. Luonto. Taalla pohjoisessa varsinkin tulee nautittua luonnosta erilailla kuin olen ennen nauttinut. Ulkoilu saalla kuin saalla on ihanaa. Luonnossa lapsetkaan eivat tappele koskaan:) On ihana retkeilla/hiihtaa niin, etta posket tulevat punaisiksi ja nalka kurnii mahassa... ja sen jalkeen syøda hyvin;) Parasta on tietysti tehda tulet ja syøda siella luonnossa:)

Pojilla oli koko viikon koulussa ulkoilua. Joka paiva hiihtoa,

pulkkamakea tms. Nain punaisia/

ruskettuneita poikia meilla on nyt:)

(Glotta on selkeesti lintsannut koko viikon koulusta):)

ps. pahoittelen.. kone ei taas yhtakkia tunne suomalaisia aakkosia!?

Unohdinkohan jotain oleellista... nyt on tuo paljon hehkutettu rauhallinen iltahetki... kello on aika paljon eika ajatus oikein kulje. Mutta oli ihan kiva pysahtya hetkeksi miettimaan mista asioista tulen iloiseksi:)

Taman haasteen saavat vieda mukaanaan kaikki... tehkaa kirjallisena tai miettikaa tykønanne. Mitka 10 asiaa tekevat teidat iloiseksi?

Oikein hyvaa lauantai-illan jatkoa kaikille :)

Tyttø tuli taloon:)

Meidan Glotta on ihan samannakøinen kuin pojat olivat pienena. Kalju kakkiainen:) Puhuimme mieheni kanssa siita, etta emme juurikaan ajattele, etta han on tyttø. Mutta tanaan kun purkasin ristiaislahjakassia tajusin, etta meilla asuu tyttø. Tyttø jolla on kohta enemman koruja kuin aidillaan:) Onneksi aidilla on etulyøntiasema.. saa lainata kaikkia ihanuuksia kunnes tytøsta kasvaa niin iso, etta han osaa sanoa EI! (en tieda mita koneellemme on tapahtunut.. ei løydy suomalaisia kirjaimia)!

Kummitadilta tuli ihana Ingrid-koru:)

Tama on kaulakoru.. ei napakoru;)

Lisaksi han virkkasi ihanan pyørean

maton.. joka nakyy pari postausta

taaksepain:)

Isan veljen perheelta han sai

kastehelmet:) On aika tadin nakøinen

nuo kaulassa:) Ystavaltani han sai

varikkaat puuhelmet ja toiselta kummitadilta

pienen sormuksen joka roikkua kaulakorussa:)

Pitaa hankkia Ingridille oma korurasia..

Itse eksyin alkuviikosta keskustaan ja

eraassa liikkeessa oli NOA NOA:n

vauvanvaatteita -70%. Oli pakko

napata muutama matkaan.. vaikka

yhtaan uuttaa vaatetta tuo neiti

ei tarvitsisi.

(alakuvassa ihanat "pikkarit".

Pojillakin oli aina vauvana tuo lookki

eli body ja sukkikset. Olenkin miettinyt

miten siita saisi vahan tyttømaisemman.

Kun hamoset tuntuvat viela toistaiseksi

vahan hankalilta ja epamukavilta.

Mutta noi søpøt neulepikkarit ratkaisivat

ongelman.. eikø olekin søpøt?)

Paljon kaikkea kivaa tyttø sai..

suurimman osan jatin Suomeen:)

Kiva sitten kesalla taas penkoa kasseja

kun ei edes muista mita kaikkea kivaa

siella on:)

Ikävä... mihin?

On ihanaa käydä lomalla Suomessa. Vanhoilla kotikonnuilla ja nähdä kaikkia rakkaita:)
Ja on ihanaa kun meillä käy vieraita. Se on aina erilaista kun normaali arki. Talossa on elämää eritavalla, syödään hyvin, illalla laitetaan lapset nukkumaan ja sen jälkeen istutaan aikuisten kesken niin pitkään, että aamulla väsyttää vietävästi.

Pari viikkoa sitten palasimme Suomenlomalta. Ehdimme olla noin viikon kotona kun saimme vieraita. Tänään kun pesin pyykkiä, kävin kaupassa, kävin katsomassa keskimmäisen futistreenejä, söin terveellisen iltapalan tajusin, että minulla on ollut ikävä tätä ihan tavallista arkea:)

Juuri luin erästä blogia, jossa puhuttiin koti-ikävästä. Ikävästä Suomeen. Ja pystyin allekirjoittamaan monta juttua siitä tekstistä. Ja se pisti ajattelemaan omaa tilannettani.

Asuimme ensimmäisen kerran ulkomailla 10v sitten. Sillä erää viihdyimme 1,5 vuotta. Oli kiire kotiin. Kun sitten taas asuimme Suomessa niin oli taas ikävä jonnekin. Levoton olo.. pitäisi lähteä. Jossain elämä olisi ehkä vielä parempaa. Elämä on lyhyt... jos nyt ei lähde niin ehtiikö enää?

Minun onnneni on se, että olen naimisissa suomalaisen kanssa. Kaipaamme kumpikin kotiin... kummankin unelma on kesämökki Suomesta jne. Parisuhde ei ole helppo asia. Kuinka vaikea se olisikaan ihmisen kanssa jolla on eri tausta? Kotimaa, kulttuuri, uskonta. Ihmisen kanssa joka ei voisi kuvitella asuvansa Suomessa, joka ei tajuaisi kuinka ihanaa on pulahtaa saunasta kylmään järveen, kuinka hyvää ruisleipä on:) Tämän takia minulla ei ehkä ole ihan hirveä ikävä tai kiire takaisin Suomeen. Tiedän, että pääsen sinne vielä.

Tänne Norjaan oli helppo muuttaa ja helppo sopeutua. Itseasiassa voi olla isompi shokki muuttaa sitten joskus taas takaisin Suomeen. Mikään ei ole niin kuin ennen. Pelkään esim. että lapset ajattelevat, että kaikki on ennallaan. Kaverit, koulu jne. Mutta aikaa on kulunut, kaverit kasvaneet ja opettajat vaihtuneet. Koulun käynti on aivan erilaista kuin täällä jne.

Miten sitä itse hyväksyy enää sen suomalaisen työmentaliteetin? Että joka euron eteen tehdään selkä ruvella töitä... että palkka riittää juuri seuraavaan palkkapäivään asti...vapaa-ajalla pitää tehdä muutakin kuin koossailla jne.

Kummassakin maassa on omat hyvät puolensa. Pitäisiköhän muuttaa tuohon ihan rajalle. Ottaa kummastakin maasta ne parhaimmat jutut:)

Home is wherever I'm with you

Visitors...

Meillä on ollut vieraita Suomesta. En ole paljon ehtinyt koneella istua.
Se on aina piristävää saada kavereita kylään. Tämänkertaiset  vieraat eivät olleet aikaisemmin käyneet meillä täällä Norjassa, joten "turistikierros" tuli taas tehtyä:)

Lapsia täällä oli yhteensä 5 kpl:)

Joten ääntä ja vauhtia riitti.

Mutta on ihanaa kun vieraita käy.

Nyt talo tuntuu tyhjältä.. ei muuta

kuin lakanapyykkiä pesemään!

ps. taas vieraat totesivat sen saman.

"Nyt emme enää yhtään ihmettele,

että viihdytte täällä":)

Muuttomme tänne aiheutti aikoinaan hämmästystä ja

suurin osa taisi ajatella, että palaamme kyllä

pian takaisin etelään:)

Pari vuotta on kulunut... eikä loppua näy!